maanantai 28. maaliskuuta 2016

Elämäni koirat...



Joka ei katso ohitseni poissaolevana, omia asioita ajatellen,
vaan on läsnä tässä hetkessä, on minua varten.
Joka ei vaihda minua nuorempaan, kauniimpaan, henkevämpään.
Jota ei haittaa vähääkään, jos olen liian lihava, laiha, pitkä,
lyhyt tai kun vanheneminen ja sairaus ovat jättäneet lähtemättömät jälkensä - Sinä olet sinä, sen palvovat silmät sanovat.Jolle olet aurinko, kuu ja tähdet, kertakaikkisen ylivertainen ja täydellinen,
maailman keskipiste. Tämä ihailu tekee minusta ehkä paremman ihmisen.
Joka tulee lähelle, sydämeen asti, kun kärsin. - Sinä suret, minäkin suren.
Jonka silmät nauravat, kun nauran. - Sinä olet onnellinen, minäkin olen.
Joka rakastaa tänään, eilen, huomenna, aina, uskollisesti, täydesti, ihanasti.
Joka antaa hyvinvointinsa, terveytensä, henkensä minun käsiini.
Minun koirani. Minun elämäni koirat.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Ukko kävi lääkärissä...



Se on jotenkin ollut pitkään vähän alamaissa, nuhjusen ja väsyneen oloinen ja laihtunutkin. Mä oikeasti pelkäsin, että sillä on joku hätä, joten kiikutin sen Kuusaalle uudelle eläinklinikalle. Meidät otti vastaan herttainen nuorimies, joka tutki Ukon viiksien kärjistä hännän päähän ja otti verikokeet. Varmuuden vuoksi täysi verenkuva.

Täytyy muuten sanoa, että on toi kiltti kissa. Eläinlääkäri pisti piikin kinttuun, niin tää kääntää naaman mun puseroon kiinni, ihan kuin sitä hirvittäis katella. Sitten meni suoni tukkoon ja neulan joutui vaihtamaan toiseen jalkaan... Ei hän sittenkään rimpuillut, lääkäri totesi, että tunsi, kun kynnet kävi kämmenessä ja sitten se veti ne takas sisään. Oon ylpeä, mun suloisesta pikku pojasta.

Tänään lääkäri sitten soitti... Ukko on terve, kuin pukki. Tietysti iso helpotus, mutta sitten alettiin pohtia, mistä tämä Ukon muuttunut ulkoinen habitus voisi johtua ja tultiin sitten siihen tulokseen, että meillä on poikien välillä reviirikiista menossa.

Toisinsanoen Rieti ei ilmeisesti laske sitä ruokakupille ja kontrolloi myös Ukon vessaan pääsyä, josta sitten seurauksena laihtumista ja pissailua paikkoihin joihin ei saisi. No nyt ainakin ensiavuksi laitoin kaksi ruokakuppia lisää ja lisäsin yhden vessan niiden kahden lisäksi, jotka on jo ollut käytössä. Kaikkia se Rieti ei voi kerralla vahtia.

Juttelin asiasta myös miehen siskon kanssa, joka on pitkänlinjan kissaharrastaja ja kasvattaa Ocicatteja Old Indian-kasvattajanimellä. Hän sanoi teorian käyvän ihan järkeen ja tappeluitakaan ei varmaan tule, koska Ukko on niin kiltti ja väistää tota kuritonta nulikkaa...

Nyt kyllä Rieti saa sitten myös luopua miehuudestaan, ehkä sekin vähän rauhoittaa tätä tilannetta. Toivon ainakin niin.

torstai 3. syyskuuta 2015

Ukko reppana sairastaa :(

Ukolle pamahti virtsarakontulehdus. Se alkoi kyykkiä sen näköisenä, milloin missäkin, kuin se yrittäisi pissiä, mutta mitään ei tullut. Myöhään eilen illalla meidän Pipsa huomasi, että sillä on virtsan seassa runsaasti verta, joten eipä siinä sitten jääty ihmettelemään, vaan varattiin aika eläinlääkärille.

Tänään käytiin vastaanotolla. Se on jännä juttu, miten elikot kyllä tunnistaa, milloin mennään lääkäriin. Ukko oli ollut ihan hipi hiljaa koko ajan, mutta kun eläinlääkärin ovi avattiin, niin se parkui surkeasti muutaman kerran.

Onnea oli siinä mielessä matkassa, että virtsaputki ei ollut mennyt umpeen ja eläinlääkäri sai avustajansa kera tyhjennettyä rakon ilman rauhoitusta tai katetrointia. Se sai 4 piikkiä antibioottia ja särkylääkettä ja otti piikitkin kiltisti vastaan, tosin neljännen piikin kohdalla se rupesi vähän ilmoittelemaan, että nyt alkaa touhu pänniä. Me saatiin sille 14 päivän kuuri tulehduskipulääkettä ja hiukan rauhoittavaakin, joka auttaa sen pissimisen kanssa, jos tarvetta ilmenee.

Eläinkaupasta haettiin sitten Kattovit-safkaa ja (marsujen)C-vitamiinijauhetta (laskee virtsan pH:ta) ja Ukko taidetaan nyt siirtää kokonaan syömään tuota erikoisruokaa, mikä tosin tarkoittaa sitä, että kisuherra syö valvotuissa olosuhteissa ja Rieti saa pysyä poissa kupilta ja niistä sapuskoista. Sillä on aikaisemminkin ollut noita ongelmia, mutta aikaisemmin ei sentään ole tuota tulehdusta tullut.

Harmi vaan nyt sitten, kun Ukko sairastaa, niin Rietikin on ihan pipi ja kovasti koittaa pitää veikkapojalle seuraa kaltereiden läpi. Ukko joka ei koskaan ole ollut sylikissa viihtyy myös yllättävän hyvin sylissä, oikein painautuu vasten ja kehrää. Toivottavasti hän paranee nopeasti, eikä tarvitse enää toista eläinlääkärikäyntiä.

"Miksi olet sillä Veikka, etkä leiki minun kanssa..."

Ukon "koti" on koirahäkki muutaman päivän, jossa on helpompi seurata sen laatikolla käymistä, syömistä ja juomista.

lauantai 1. elokuuta 2015

Serenen ja Venian pulikointiallas



Tämä kesä ei ole lämmön puolesta paljon hivellyt ja se on ollut  ainut kesä koko koirien elinaikana, että ei olla käyty rantsussa uimassa ollenkaan, ainakaan vielä. Tänä kesänä on kyllä tosin ollut oma piha ja oma pikku allas...

Olin miettinyt uima-allasta, mutta koska Serenen on tehtävä aaltoja ja kaavittava ja porskutettava siellä vedessä ollessaan ihan raivoisasti, niin ajattelin, että niitä uima-altaita menee kesän aikana varmaan vähintään viisi, jos edes riittää.

Alkukesästä näin facebookissa kaverin seinällä ihan mahtavan uima-allasidean koirien viilentämiseen. 1000 litran vesisäiliö halkaistuna. Ei ehkä maailman kaunein objekti pihassa, mutta kestävä ja juuri sopivan kokoinen.

Yksi ihana tuttu lahjoitti sitten tuollaisen säiliönpuolikkaan ja hänen miehensä oli niin mukava, että leikkasi sen jopa valmiiksi. Kotona allasta sitten vain hiukan madallettiin, laitettiin rimat joka puolelle tueksi ja tietysti pestiin.

Venia ei niin uimisesta välitä, mutta Serenelle allas on oma pikku paratiisi ja sen sisäinen virtahepo käy kierroksilla :D En tiedä, miten kauan se jaksaisi pelastaa palloja (ja muita leluja) hukkumiskuolemalta. Janne nappasi pätkän videota kesken pihatöiden ja altaan puhdistuksen. Serenen touhuja katsellessa on aika helppo unohtaa, että se on jo seniori-ikäinen ;)


maanantai 20. heinäkuuta 2015

Rietin eka vuosi kuvin

Meinasi vallan unohtua tuon meidän pikkuprinssin eka synttäri...

Etsin kuvan jokaiselta kuukaudelta tästä kuluneen vuoden aikana ja jollei muuten, niin on tuo poika ainakin kasvanut :)

30.6.2014 Rieti on uunituore, ikää pari tuntia

Viikon vanha poika

Rieti elokuussa, suloinen pikkuinen :)

Rieti (aka Riesa) testailee äitin hermoja, syyskuu.

Uudessa kodissa meidän luona, lokakuussa

Marraskuu, mahtaako pikku-ukkeli koittaa keulia vanhemmalleen, Ukolla ainakin aika mietteliäs ilme.

Joulukuussa kiikkutuolissa

Tammikuussa koiravahtina

Helmikuussa leikkien uuvuttamana

Maaliskuussa löytyi pediksi tälläinen kiva lodju.

Huhtikuussa pojat sai uuden ja upean kiipeilytelineen

Toukokuussa uuninpankolla odottelemassa "tarjoilijaa" laittamaan ruoat.

Kesäkuun pikku leijona vaanimassa jotakin ;)

Heinäkuussa uuninpankolla päiväunia yrittämässä


lauantai 30. toukokuuta 2015

Serene 8v


Serene täyttää tänään 8 vuotta. Rouva siirtyi veteraani-ikään, mutta ei siitä kyllä paljon huomaa. Yhtä on vilkas hössöttäjä, kuin aina ennenkin :)

Paljon Onnea Serene
(saisinpa pitää sinut vielä toisetkin 8 vuotta)



Vanhat koirat
tietävät ihmisten asioista
enemmän kuin ihmiset itse.
Eivätkä suostu puhumaan.
Katsovat vain säälivästi.

Katkelma Tommy Tabermannin runosta

"Vanha koira"

maanantai 4. toukokuuta 2015

Kissa Vs. Käärme tuijotuskilpailu

Ei pysty sanoo, et kumpi pitää kumpaa saaliina. Hilppa on ainakin aika optimistinen luikero, jos meinais selviytyä Rietin kokosesta "suupalasta" :D

Pahoittelen kuvien surkeaa laatua...